Mediataiteen pioneeri John Maeda esittelee ohjelmoinnin ja taiteen rajapintaa TED-puheessaan How art, technology and design inform creative leaders. Maedan taideteokset ovat yksinkertaisia, mutta kauniita ja näyttäviä. Matemaattinen liike on helppo saada näyttämään kauniilta. Maedan teoksissa näkyy myös keveys ja leikkimielisyys. Ne ovat kertoneet minulle, että uusien ja hienojen asioiden ei tarvitse olla monimutkaisia. Ohjelmoimalla luotu kuvataide lienee Maedan keksimä juttu, tai ainakin hän oli yksi ensimmäisistä, joka rakensi uransa sillä. Olen saanut paljon inspiraatiota hänen kirjastaan Maeda@Media.
Soluautomaattitutkimuksen edelläkävijä Stephen Wolfram käsittelee kirjassaan A New Kind of Science erilaisia hyvin yksinkertaisia järjestelmiä, jotka käyttäytyvät monimutkaisesti. Kirjassa käytyjen esimerkkien määrä on aivan järjetön (niitä on tuhansia). Se sai minut tajuamaan, että minäkin voisin osata suunnitella kiinnostavia kaoottisia järjestelmiä.
Benoit Mandelbrot on fraktaalien isä. Fraktaalit ovat äärettömän monimutkaisia muotoja. Mandelbrotin TED-puhe Fractals and the art of roughness innosti minut lukion alussa ohjelmoimaan fraktaaleja. Sitä kautta ymmärsin, miten paljon taidetta matematiikan avulla voi luoda.
Soluautomaatti 4:n fyysinen hallintapaneeli edesauttaa luovaa työskentelyä monella tavalla. Fyysiset vivut antavat suoremman kontrollin soluautomaattiin, kuin virtuaalisäätimet. Idean muuttuminen todellisuudeksi kestää vain sekunnin murto-osan, koska vipujen kääntäminen on intuitiivista, ja muutos tulee voimaan välittömästi. Tämä auttaa synnyttämään flow-kokemuksen. Parhaimmillaan Soluautomaatti 4 tuntuu omien ajatusten jatkeelta, eikä käyttöliittymän olemassaoloa tiedosta. Helppokäyttöisyys kannustaa käyttäjää kokeilemaan uusia ja tuntemattomia vaihtoehtoja. Myös se auttaa, että virheen sattuessa soluautomaatin asetukset on triviaalia muuttaa takaisin. Luova työ on hankalaa tai mahdotonta, jos pelkää virheiden tekemistä.
Uskon, että leikkiminen on paras tapa oppia - ellei jopa ainut. Soluautomaatti 4:n kokonaisvaltainen ymmärtäminen on hyvin monimutkaista, eikä sitä voi oppia lukemalla opasta. Siksi on tärkeää, että käyttäjä leikkii Soluautomaatti 4:llä. Valitettavasti monet aikuiset on kasvatettu pois leikkimisestä. Kenties Soluautomaatti 4 avaa joillekin oven leikkimisen maailmaan uudestaan?
Yksi tärkeimmistä motiiveistani tehdä koko teos oli fyysiset säätimet. Olen pienestä pitäen halunnut hallita erilaisia koneita ja säätää vipuja. Kuvataidediplomiaihetta valitessani muistin tämän ja keksin, että voin tehdä säädettävän soluautomaatin. Olen ohjelmoinut soluautomaatteja ja fraktaaleja jo aiemmin. Tiesin, että saisin tehtyä matemaattisilla kaavoilla jotain todella näyttävää käden käänteessä. Suurin työ Soluautomaatti 4:ssä oli fyysisen ohjaimen rakentaminen ja parametrien hiominen. Itse soluautomaatin ohjelmoimisen tein suurimmaksi osaksi yhdessä päivässä.
Fyysiset säätimet stimuloimat sormenpäitä. Niiden säätämisessä on jotain kiehtovaa. En ole kuullut kenenkään väittävän, ettei pitäisi fyysisistä säätimistä. Niitä on nykyään valitettavan vähän, kun kaikki on nettisivuilla ja appseissa.